Uuteen kauteen kissat pöydällä

Tänään alkoi syyskausi kunnanhallituksen kokouksen merkeissä. Ensin on pakko huomioida päiväkirjamerkintäni vuoden takaisesta, jolloin mietin, että mahdoton rasti tämä savotta. Tänään sain merkitä valovuoden edistymistä, keskustelukulttuuri on saavutettu ja vaikka asioista ollaan eri mieltä, milloin kenenkäkin kanssa oma ryhmä mukaanlukien, niistä voidaan keskustella ja äänestää ilman, että sitä yritettäisiin estää, dissata tai saataisiin mitään henkilökohtaisuushepuleita asioiden kysymisestä tai kyseenalaistamisesta saati eri mieltä olemisesta. Kiitos myös uudelle kunnanjohtajallemme, jolla näkyy pytty pysyvän viileänä tilanteessa kuin tilanteessa!

Kunnanhallituksen jäsenenä täytyy tietysti muistaa aina virkavastuunsa ja se, miten se tässä roolissa on ihan toisenlainen mahdollisine seuraamuksineen kuin valtuutetun roolissa olisi. Kun sattumalta julkisen talouden ja erityisesti kuntatalouden valvonta ja siihen liittyvä oikeudellinen sääntely on akateemista erityisalaani, tuntosarveni ovat ojossa kenties keskimääräistä herkemmin ja ensisijaisesti olen pyrkinyt saamaan kysymyksiini asianmukaiset vastaukset ja selvitykset epävirallisia teitä turhan hässäkän välttämiseksi -se ei ole tavoitteeni, vaan asiain hoituminen. Aina vaan se ei onnistu syystä tai toisesta, ja hätäisempänä hämäläisenä oletan saavani faktaperusteiset, asialliset vastaukset kysymyksiini jossain säädyllisessä ajassa. Jos ei epävirallisia teitä onnistu, sitten mennään virallisia teitä -sellainen vaihtoehto, että väsyisin epämääräisiin selityksiin, ei ole vaihtoehto.

Silloin kun ei muita teitä saa vastauksia kysymyksiinsä, ja äänestäjien välittämiin kysymyksiin, ne on sitten pakko esittää tavalla, johon on aivan pakko myös vastata. Tänään tuli tehtyä niin vähäisemmissä kysymyksen aiheissa, kun epäviralliset tiet eivät vastauksia ole tuottaneet, enkä aio jankuttaa ja tivata toista vuotta samaa levyä jankaten. Realistina ymmärrän, että monikin asia, vaikka useasta lähteestäkin kuultuna, on subjektiivinen näkemys, mutta kyllä niihinkin vastaus pitää saada, kun julkisesta toiminnasta on kyse. Uskon, että jokainen esittämäni kysymys osoittautuu dokumenttien perusteella aivan asiallisesti hoidetuksi, kyse on ehkä siitä, ettei ole totuttu avoimeen tapaan vastata perustellusti kun kysytään.

Tässä poliitikon hommassa joutuu harva se päivä myös miettimään, kenen luottamusta minun pitikään nauttia. Kun enimmän aikaa asioista keskustelee muiden poliitikkojen ja viranhaltijoiden kanssa, voi hiipiä mieleen, että pitäisi olla heidän joukossaan “hyvä jätkä”. Se on inhimillistä, ja ymmärrettävää -mutta peiliin katsoessa tietää, että luottamus on äänestäjiltä saatu, eikä siinä arkisesti ympärillä olevien tykkäämiset ja tykkäämättä jättämiset ole oleellisia. Oleellista on arvomaailmansa kautta tehdä ratkaisunsa kuten oikeaksi tuntee, ja toimia sen mukaan vaikka lunta tupaan joskus tulisikin. Minun arvomaailmassani se on oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus -edunvalvojasi valtuustossa, taisin luvata. Luottamus pitää ansaita, kunkin valitsijoiltaan ja aina uudestaan. Ylimielisyyteen ei tässä hommassa ole varaa.

Syksy on siis alkanut, ja hyvässä hengessä. Paljon on saatu aikaan, jopa kaikki se, minkä oletin ottavan neljä vuotta ja nyt ehtii jo kaikkeen siihen, mikä tulipalojen sammuttelun lomassa jäi vähemmälle. Vahvaa tahtoa on havaittavissa ja perusvire on viedä asioita eteen ja ylöspäin yli puoluerajojen, ja ilma on puhdistunut huomattavasti vuoden takaisesta ja puhdistunee jatkossakin kun oikeista asioista voi oikeasti puhua -en voi ketään sen osalta moittia, eri mieltä asioista oleminenhan kuuluu oleellisesti politiikkaan -miksi muuten kannattaisi vaaleja järjestääkään?

Terve tämän vuosituhannen avoin keskustelukulttuuri on jotain, mistä en vuosi sitten olisi uskaltanut edes unelmoida. Toivon jokaiselle rohkeutta seisoa visusti arvomaailmansa takana ja tehdä päätöksensä sen pohjalta minkä oikeaksi arvojensa pohjalta näkee. Kun päätöksenteko pohjautuu arvoihin -etujen tavoittelun, koketeeraamisen ja oman egon pönkityksen sijasta- voin aina aidosti kunnioittaa kollegaa, oli arvopohja vaikka kuinka erilainen kuin omani. Arvoista ponnistaen ollaan oman egon sijasta aina kuitenkin asian ja arvojen äärellä, ja sille voi aina hattua nostaa -yli puoluerajojen ja näkemyserojen!

 

Yksi ajatus artikkelista “Uuteen kauteen kissat pöydällä”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *