Kuinkas sitten kävikään

Tovi on vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani, vaikka syksyn tapahtumissa olisi kommentoitavaa ollut vaikka kirjankin verran. Viime tekstissä avasin taseen ylijäämää, jolla väitettiin maksettavan surullisen kuuluisa urheilukentän remontti. Kuten yritin monenlaisesta ratakiskosta tuolloin asiaa selittää, tilanne on se, että ei sitä taseesta maksettu. Kunta joutui loppuvuodesta maksamaan juoksevia menoja, siis palkkoja ja laskujakin pitkäaikaisella, korollisella velalla. Kuten sen kentän remontinkin. Näin ollen viime vuodelta tehdään Lopella ensi kertaa vuosikausiin alijäämäinen tilinpäätös, ja miinusmerkki hipoo todennäköisesti lähempänä miljoonaa kuin sataa tuhatta. Tosiasioiden tunnustaminen olisi ollut vastuullista kaikilta poliitikoilta jo syksyllä, koska laskuja ei toiveikkaalla uskolla makseta -eikä niillä taseen ylijäämillä, kun euroakaan siellä ei oikeasti ole.

Demokratiassa valittujen poliitikkojen enemmistö päättää, joten siihen tietysti minunkin on vähemmistöön kuuluvana tyydyttävä talouskureineni päivineni. Tosin kunnanhallituksessa nähtiin heti alkuvuodesta demokratialle vieras ja perin kummallinen tilanne, kun marraskuussa äänin 8-2 (yksi poissa) myönnetyt sivutoimiluvat tulivat uudelleen päätöksentekoon. Kaksi kunnanhallituksen jäsentä olivat tehneet oikaisuvaatimuksen, kun enemmistön kanta ei miellyttänyt. Kunnanhallituksen toimintakyvyn kannalta on ennen kuulumaton ja vaarallinen tie, jos hallituksen jäsenet alkavat tuoda asiat uudelleen käsiteltäviksi ilman mitään laillisuusperustetta ja vain siksi, etteivät kykene hyväksymään enemmistön kantaa. Asia jäi pöydälle, sillä virkakunta ei ollut esittelyssään mitenkään tarkastanut oikaisuvaatimuksissa esitettyjen perusteiden paikkansapitävyyttä, mutta lähtökohtaisesti on huolestuttavaa päätöksenteon toimivuuden kannalta tämänkaltainen menettely. Poliittinen vastuu kannetaan sitten vaaleissa tästäkin toiminnasta.

Erikoista oli sekin, että tässä taloustilanteessa ja säästölistoja hallintokunnilta vaatiessaan esitettiin avustusta ja korotonta kunnan lainaa hankkeelle, josta loppilaiset ovat jättäneet useita valituksia. Käytännössä siis kunta lainaa korotta yhdistykselle rahaa, jota kunnalla ei ole. Kunta lainaa tuon rahan korollisena rahoituslaitokselta, ja lainaa edelleen korotta yhdistykselle. Lainan korot lankeavat siis loppilaisten veronmaksajien pulitettavaksi -myös niiden, jotka ovat kyseisen yhdistyksen hankkeesta valittaneet. Lähtökohtaisesti rahanlainaus ei kuulu kunnan tehtäviin, eikä kunta ole mikään pankki. Esitykseni, ettei avustusta ja lainaa olisi annettu, kaatui äänestyksessä 3-8. En silti tee oikaisuvaatimusta pykälästä vaan tyydyn enemmistön päätökseen.

Loppuun vielä lukijoilleni tiedoksi, että olen ehdolla kansanedustajaksi Hämeen vaalipiiristä kevään 2019 eduskuntavaaleissa. Tämä blogi siirtyy piakkoin uusille kotisivuilleni osoitteeseen www.helilehtila.fi ja taajempaa asioiden kommentointia voi seurata sivulla https://www.facebook.com/heli2019/ Tervetuloa seuraamaan molempia sivuja!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *