Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksun verovähennysoikeus on aikansa elänyt

Jokaisella on oikeus kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen. Pääsäännön mukaan jokainen myös maksaa yhdistykseen kuulumisesta koituvat kulut, kuten jäsenmaksut, omista tuloistaan, omalla ajallaan ja vastaa maksamisesta aiheutuneista kuluista, kuten pankkikuluista, itse.

Suomalaisessa verojärjestelmässä on kuitenkin kummajainen työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksun kohdalla. Sen saa vähentää verotuksessa, eli toisin sanoen kyseiset järjestöt toimivat veronmaksajien tuella. Kun kyseessä on yhdistys, tilanne on kummallinen, koska minkään muun järjestön jäsenmaksua ei saa vähentää verotuksessa. Vielä erikoisemmaksi tilanne käy työntekijäjärjestöjen kohdalla, jossa jäsenmaksun laskeminen ja tilitys yhdistykselle teetetään työnantajalla, jolle kukaan ei korvaa vaivasta aiheutuvia työaika- ja hallinnointikuluja.

Verojärjestelmämme katsoo ammattiyhdistyksen jäsenmaksun tulonhankintamenoksi, vaikka ammattiyhdistyksillä on paljon muutakin toimintaa kuin työmarkkinoihin ja ammatilliseen edunvalvontaan liittyviä toimintoja, kuten vaikuttamista poliittiseen päätöksentekoon sekä erilaisia jäsenetuja. Niiden tukeminen verovähennysoikeudella tarkoittaa sitä, että kaikki ne veronmaksajat, jotka eivät näihin järjestöihin kuulu, rahoittavat tätä muutakin toimintaa, jolla ei ole mitään tekemistä varsinaisen ammatin ja sen edunvalvonnan kanssa.

Verovähennysoikeus maksaa valtiolle 200-300 miljoonaa vuodessa. Nuokin varat voitaisiin käyttää vaikkapa lääkekorvausten parantamiseen tai heikompiosaisten auttamiseen. Nykymaailmassa he, joiden on järkevää kuulua liittoihin -pääosin työelämässä olevat henkilöt, joilla on ammatti, eivät ole yhteiskuntamme vähävaraisia tai heikoimmassa asemassa olevia. Jokainen siis maksakoot jäsenmaksunsa omista varoistaan itse, yhdistykseen katsomatta.

 

Jaa facebookissa
Twiittaa