Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa…

Eilen kirjoitin ilmiöstä ja kuntapolitiikan tilasta, jonka ilmiöistä käytännössä minulla on ollut ilo keskustella viime vuoden aikana vähintään satojen kuntapoliitikkojen kanssa Hangosta Utsjoelle. Työn etuja, että perspektiiviä siitä missä on oltu ja ollaan, missä ollaan nyt ja mihin ollaan menossa on saanut kerryttää kokemusasiantuntijoiden kautta.

Mikään blogini ikinä ei ole nostanut samoja reaktioita some-riehaantumisesta päätellen, mikä oli yllättävää. Jotkut kokivat että kirjoitin kotikunnan asioista ja poliitikoista reaktioista päätellen. Kyllähän sitä joskus itsekin tunnistaa itsensä kirjallisuudesta ja muistakin teksteistä, mutta en sentäs osaa kuvitella että kirjoitettaisiin minusta, vaikka joistain tekstistä itseni tunnistaisinkin. Ei se sentäs kirjoittajan vika ole, jos tarinasta tunnistaa itsensä ja käy hieman tunteeseen. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, sanoo sananlasku.

Vallankäytön nykyaikainen sovellutushan on, että ne, jotka asioista ovat eri mieltä, leimataan mielellään oman pesän likaajiksi, riitelijöiksi ja muiksi pahantekijöiksi. Se on vallalla niin työpaikoilla, politiikassa kuin järjestötoiminnassa -asioista eri mieltä olevat lynkataan ilkiöiksi ja ongelmiksi, ja jos ei muu auta keksityin lokaan saattavin tarinoin. Siinä kyydissä vaatii kenen tahansa pää kovuutta pitää selkä suorassa ja asiat mielessä. Kun emme elä Venäjällä, jossa asioista eri mieltä olevat voisi teljetä vankilaan, tehokkain tapa etenkin naisten kohdalla on leimata heidät riiteleviksi tuhmeliineiksi. Mitä valtamedia edellä, sitä kyläsomeryhmät perässä.

Asiathan eivät siitä muutu, että joku niistä kirjoittaa. Jos joku kokee tulleensa kirjoituksista, joissa ei kohteita tai henkilöitä mainita, tulleensa loukatuksi niin sue me. Lupaan kirjoittaa jokaisesta kalikan kolahduksesta uuden blogin. Isoisäni ei ääntään kranaatinsirpaleestaan iäksi menettänyt rintamalla siksi, että minä yhteiskunnallisista asioista ja epäkohdista vaikenisin. Lakeijat räksyttökööt johtajansa viitoittamaa tietä, koska vapaa maa valita, kenen pillin tahdissa hyppii vai tahdittaako hyppynsä ihan itse.

Änkyräpolitikoinnin kuolinkorinoita

Politiikka on ihmeellinen laji, varsinkin kuntapolitiikka. Sinne hakeutuu kovin paljon ihmisiä, joille asema kärpäsen paskan kokoisen kunnan kunnanhallituksessa tai jonkun sortin puheenjohtajana nostattaa egoa. Ja sen egon vallassa ei paljoa kunnan etu tai veronmaksajien asema kiinnosta, kun voi olla otettu ja itsetuntoa nostattava juttu olla esimerkiksi jonkun hevosottolautakunnan varajäsen tai jopa puheenjohtaja, jonka näkemyksiä Tärkeä Virkamies kuuntelee. Tai on kuuntelevinaan.

Demokratia on sitä, että kansa valitsee edustajat. Virkamiehet taas ovat palkollisia, joiden pitäisi nauttia näiden poliittisten edustajien luottamusta. Virkamiehet huolehtivat lainmukaisuudesta ja täytäntöönpanosta, mutta heille ei kuulu kannan ottaminen siihen, mikä on järkevää ja mihin rahat pitää käyttää. Se valta kuuluu poliitikoille, kansan valitsemille, koska kansa sen lystin maksaa. Poliitikot kantavat vastuun vaaleissa. Virkamiehen kuuluu nauttia poliitikoiden luottamusta, ei niin että toiste päin.

Todellisuus on sitten joskus se, että henkilöt, jotka omassa elämässään ovat postimerkinnuolijoita ovat kovasti otettuja, jos tärkeä virkamies heitä noteeraa. Siinä kohtaa poliittisessa päätöksenteossa aletaan perustella kaikkea päätöksentekoa sillä, että virkamies haluaa tehtäväksi niin tai näin -annetaan siis se kansalta saatu tarkoituksenmukaisuusharkinta virkamiesten käsiin, mikä on demokratialle paitsi vierasta, myös vaarallista. Sitä kutsutaan meritokratiaksi, eikä sellainen ole Suomessa vallalla, mikäli perustuslakia ei viimeksi lukemani jälkeen ole muutettu.

Sitten on ne vaikeat tyypit, jotka eivät suostu pomppimaan sen mukaan, mitä pieni asemastaan ja vallastaan sokaistunut postimerkinnuolijaporukka tahtoo. Asiat jäävät sivuun, kun päätöksenteko keskittyy siihen, ettei väärän tyypin näkemys ainakaan voita, oli se järkevä kunnan ja äänestäjien kannalta tai ei. Hommaa tehostetaan postimerkinnuolijan ympärillä hääräävien lakeijoiden joukolla, joiden tehtävä on ojentaa postimerkkejä nuoltavaksi. Tarpeen tullen tuo väki paremman puutteessa tekee  ihan mitä tahansa muuta kuin oman näkemyksensä mukaan, ettei vain joudu itse kohteeksi ja pysyy uskollisten merkkien ojentelijoiden sakissa.

Perättömät tarinat yksityiselämästä levitettynä niistä, jotka yrittävät kertoa että postimerkkejä saa jopa tarroina nykyään ja että valmiiksi maksettu kuori olisi kokonaisedullisin, ovat normisetti, kun änkyrät yrittävät takertua valtaansa keinolla millä hyvänsä. Siinä ei paljoa asiat paina, kun hankalaksi heittäytyviä yritetään savustaa pihalle. Siinä yritetään vaikka kesken kauden perustella uusia puheenjohtajuuksia, jotta ei tarvitse tulla toimeen tai pyrkiä yhteisymmärrykseen sellaisen kanssa, jonka kanssa oli riita 10 vuotta sitten. Tai jonka kanssa isoisän veljellä oli sen toisen serkun isotädin kanssa vaikkapa jostakin tiestä. Johtajuutta siinä ei sitten ole ei pätkän vertaa, muuta kuin juhlapuheissa.

Mutta mutta, ne nuoltavat postimerkit ovat mennyttä aikaa. Niin on myös änkyröiden vallankäyttö. Se, että jopa julkisuuteen nousee viitteitä siitä, että kaikki ei ole yksimielistä ja auvoista ja että lakeijoita tarvitaan mustamaalaustalkoisiin, on lopulta ja oikeasti hyvä merkki. Se kertoo siitä, että muutos on käynnissä. Änkyräpolitikoinnin kuolinkorinaa, jota ei kuulu niin kauan kun moinen meno on vallassaan. Enää ei ole, ja pian niitä muistellaan hymyillen näitäkin aikoja. On paikkoja, joissa korinat on jo hoidettu ja vielä enemmän niitä, joissa korinan kuuluminen ei vielä ole edes alkanut. Yksi asia on varmaa. Mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu. Ja kun muutos on alkanut, siinä on korinaa ja luopumisen tuskaa, kun postimerkkien nuolijat korvaantuvat nykyaikaisemmilla meiningeillä, mutta muutos on menossa ja hyvä niin.

Asiat, avoimuus ja se, että tehdään oikeita asioita oikein ovat tie tulevaisuuteen. Muutos on jo menossa, ja tulevaisuus on toisenlaisen toimintatavan! Eteenpäin!

Kuinkas sitten kävikään

Tovi on vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani, vaikka syksyn tapahtumissa olisi kommentoitavaa ollut vaikka kirjankin verran. Viime tekstissä avasin taseen ylijäämää, jolla väitettiin maksettavan surullisen kuuluisa urheilukentän remontti. Kuten yritin monenlaisesta ratakiskosta tuolloin asiaa selittää, tilanne on se, että ei sitä taseesta maksettu. Kunta joutui loppuvuodesta maksamaan juoksevia menoja, siis palkkoja ja laskujakin pitkäaikaisella, korollisella velalla. Kuten sen kentän remontinkin. Näin ollen viime vuodelta tehdään Lopella ensi kertaa vuosikausiin alijäämäinen tilinpäätös, ja miinusmerkki hipoo todennäköisesti lähempänä miljoonaa kuin sataa tuhatta. Tosiasioiden tunnustaminen olisi ollut vastuullista kaikilta poliitikoilta jo syksyllä, koska laskuja ei toiveikkaalla uskolla makseta -eikä niillä taseen ylijäämillä, kun euroakaan siellä ei oikeasti ole.

Demokratiassa valittujen poliitikkojen enemmistö päättää, joten siihen tietysti minunkin on vähemmistöön kuuluvana tyydyttävä talouskureineni päivineni. Tosin kunnanhallituksessa nähtiin heti alkuvuodesta demokratialle vieras ja perin kummallinen tilanne, kun marraskuussa äänin 8-2 (yksi poissa) myönnetyt sivutoimiluvat tulivat uudelleen päätöksentekoon. Kaksi kunnanhallituksen jäsentä olivat tehneet oikaisuvaatimuksen, kun enemmistön kanta ei miellyttänyt. Kunnanhallituksen toimintakyvyn kannalta on ennen kuulumaton ja vaarallinen tie, jos hallituksen jäsenet alkavat tuoda asiat uudelleen käsiteltäviksi ilman mitään laillisuusperustetta ja vain siksi, etteivät kykene hyväksymään enemmistön kantaa. Asia jäi pöydälle, sillä virkakunta ei ollut esittelyssään mitenkään tarkastanut oikaisuvaatimuksissa esitettyjen perusteiden paikkansapitävyyttä, mutta lähtökohtaisesti on huolestuttavaa päätöksenteon toimivuuden kannalta tämänkaltainen menettely. Poliittinen vastuu kannetaan sitten vaaleissa tästäkin toiminnasta.

Erikoista oli sekin, että tässä taloustilanteessa ja säästölistoja hallintokunnilta vaatiessaan esitettiin avustusta ja korotonta kunnan lainaa hankkeelle, josta loppilaiset ovat jättäneet useita valituksia. Käytännössä siis kunta lainaa korotta yhdistykselle rahaa, jota kunnalla ei ole. Kunta lainaa tuon rahan korollisena rahoituslaitokselta, ja lainaa edelleen korotta yhdistykselle. Lainan korot lankeavat siis loppilaisten veronmaksajien pulitettavaksi -myös niiden, jotka ovat kyseisen yhdistyksen hankkeesta valittaneet. Lähtökohtaisesti rahanlainaus ei kuulu kunnan tehtäviin, eikä kunta ole mikään pankki. Esitykseni, ettei avustusta ja lainaa olisi annettu, kaatui äänestyksessä 3-8. En silti tee oikaisuvaatimusta pykälästä vaan tyydyn enemmistön päätökseen.

Loppuun vielä lukijoilleni tiedoksi, että olen ehdolla kansanedustajaksi Hämeen vaalipiiristä kevään 2019 eduskuntavaaleissa. Tämä blogi siirtyy piakkoin uusille kotisivuilleni osoitteeseen www.helilehtila.fi ja taajempaa asioiden kommentointia voi seurata sivulla https://www.facebook.com/heli2019/ Tervetuloa seuraamaan molempia sivuja!

Kunnan taseen ylijäämä ei ole säästöpossu, eikä sillä makseta edes vessapaperirullaa

Lopella tehtiin viime valtuuston kokouksessa pitkällisen kyselyn ja väittelyn ja äänestyksen jälkeen päätös käyttää 850 000 euroa kirkonkylän urheilukentän remonttiin, vaikkakin ilman täysimääräisten valtionapujen hakemista. En tässä puutu alemman tason hallinnollisten toimien pääkohtien säheltämisiin – ne ansaitsisivat oman bloginsa – mutta kun kokouksen jälkeen on ilmennyt hämmentäviä väärinkäsityksiä ja niiden totuutena levittämistä arvovaltaistenkin poliitikkojen taholta, niin haluan tuoda esiin pari näkökulmaa.

 

Hämmennystäni lisäsi valtuuston kokouksen jälkeen se, että niin minulle kuin monelle muulle on hanketta puoltaneiden valtuutettujen ja jopa kunnanhallituksen jäsenten kertomana annettu ymmärtää, että rahaa meillä kyllä on, rahat ovat jopa valmiina. Tämä ymmärtämättömyys ja tarina lienee saanut alkunsa siitä, että kunnan taseessa toki on oman pääoman erään kirjattuna edellisten vuosien ylijäämänä rapiat 13 miljoonaa euroa kumulatiivista ylijäämää ja ymmärrän kyllä, että joku noheva on siitä maalaisjärjellä ajatellut, että kappas se on säästöpossu, jossa on rahaa. Kun kyse on vuosia kunnan talousarvioista ja tilinpäätöksistä päättäneistä henkilöistä, niin sopii ehkä olettaa, että olisi ymmärrys siitä, mikä on tase ja mitä se ei ole. Siksi lisään soppaan oman ymmärrykseni hitusen.

 

Ikävänä ihmisenä on ihan pakko nyt kertoa, että meillä ei ole todellakaan säästössä mitään 13 miljoonaa, josta rahoitettaisiin tai maksettaisiin yhtään mitään. Olisi jopa kyseenalaista kerätä kriisikuntarajalla olevaa veroprosenttia jemmatilille, eikä sellaista ole, kun meillä ei ole taseessa sellaista rahastoa mihin voisi kerätä investointivaroja säädetyin menettelyin tiettyyn kohteeseen. Taseeseen kertynyt “puskuri” ei ole puskuri, sellaista rahaa meillä ei ole. Jos meillä on jotain oikeata rahaa, se on kirjattu taseeseen kohtaan “Rahat ja pankkisaamiset” eikä sielläkään oleva summa ole oikeaa rahaa siinäkään määrin kuin on ilmoitettu, koska esimerkiksi vakuustalletukset kirjataan myös velkapuolelle.

 

Kuntapoliitikon ei toki tarvitse perehtyä laskentatoimeen kovin syvällisesti, mutta arkijärjellä voisi olettaa pitkäaikaisilta poliitikoilta, että jos kunnan omavaraisuusaste saatiin viime vuonna viimein 50% kriisikuntarajalta nostetuksi 54,3%:iin ja suhteellinen velkaantuneisuus on 49,7% (hyvä taso on alle 33%, tyydyttävä 33-60%) ja kunnan pitkäaikasten lainojen määrä 17,5 miljoonaa, niin eihän meillä todellakaan ole missään mitään käytettävissä olevaa oikeata rahaa, koska tase kertoo kunnan rahoitusaseman ja taseen “ylijäämä” eli puskuri on kirjanpidollista, ei mikään säästötili Lopen tilanteessa. Irrationaalista puhetta on se, että tuota puskuria pitäisi vielä alkaa oikein urakalla purkamaan. Sellaisella puheella päädymme pikavauhdilla valtiovarainministeriön holhoukseen, sillä vaikka tilanteemme ei ole huono, ei ole kyllä holtittoman kulutusjuhlan aihettakaan.

 

Puheet taseessa olevasta ylijäämästä ja jopa niiden käyttämisestä ja sellaisen tarpeellisuudesta, että “taseen ylijäämää pitää purkaa” tietoisesti syömävelkaa tai isoja velkoja tekemällä kertovat lähinnä puhujien perehtymättömyydestä terminologiaan ja asiaan yleensä. Edellisten vuosien ylijäämät näkyvät kirjauksena oman pääoman puolella. Siis kirjauksena, koska kummallakaan puolella ei ole oikeaa rahaa; toisella puolen on pysyvät vastaavat eli  kouluja, viemäriverkostoja ja kunnantalo enemmän tai vähemmän aidoilla arvostuksilla (ja lähinnä mahdottomia realisoida) ja lähinnä merkityksettömät vaihtuvat vastaavat ja toisella puolella omassa pääomassa  1.1.1997 isketty  pääoma plus mahdolliset yli- ja alijäämät sekä vieras pääoma eli velat. Jos kunnalla on oikeasti jotain puskuria, kunnalla pitäisi olla enemmän omaa pääomaa (joka siis sisältää sen edellisten vuosien yhteenlasketun ylijäämän) kuin pysyviä vastaavia. Lopella vuoden viimeinen päivä 2017 pysyviä vastaavia oli rapiat 53 miljoonaa ja omaa pääomaa, sisältäen sen “puskurin” eli edellisten vuosien ylijäämät, yhteensä vajaat 30 miljoonaa. Suhdeluvut siis päinvastoin kuin oikean puskurin olemassa olo edellyttäisi.

 

En ole taloustieteilijä, ihan vaan asioihin perehtyvä kuntapoliitikko vähäisin kunnallistalouden sivuaineopinnoin, mutta haluan ymmärtää mistä päätän ja yllä esitettyyn jo peruskoulun ensimmäisten vuosien matematiikan osaamisella hoksaa, että ei meillä ole mitään puskuria, saati sitten oikeaa rahaa millään tilillä. Taseella ei makseta yhtään laskua, eikä kuoleteta yhtään velkakirjaa. Pari päivää pengottuani tarkentui sekin, että laillisesti oman pääoman erien vähentäminen on poikkeuksellinen toimenpide, joka on sallittua lähinnä alijäämän kuittaamiseen oman pääoman kertyneistä ylijäämistä, mutta mistään laista tai kirjanpito-ohjeista ei kaivamallakaan löydy käsitettä, että omaa pääomaa ja taseen ylijäämiä pitäisi lähteä purkamaan, vaikka se voisi olla sallittua, jos meillä tuo suhdeluku olisi paljon parempi kuin mitä se nyt on.

 

Summa summarum, urheilukentän remontti 850 000 (kun valtionapuja ei tarvinnut hakea kuten mmuutosesityksellä esitin) rahoitetaan korollisella lainalla kuten kaikki muutkin investoinnit. Koska meillä on takana raskaat kouluinvestoinnit, niitä pitäisi kuolettaa pitämällä investoinnit matalalla tasolla joitakin vuosia, koska korot epäilemättä lähtevät tällaisella nousukaudella lähiaikoina nousuun. Valtuuston enemmistön päätökseen on toki tyytyminen, mutta se väistämättä johtaa muiden investointien hillitsemiseen, mikäli vastuullista politiikkaa halutaan tehdä. Syömävelkaa ei varsinkaan tieten tahtoen voida tehdä, vaan organisaatiosta on karsittava kaikki löysät tilanteessa, jossa painelaskelmat osoittivat alijäämäisyyttä jo vuosi sitten ja jos vielä soteuudistus jää toteutumatta, sinne myös pysyvästi jäädään. Oma kantani on, että lapset, perheet, koulutus ja perusturva vanhuksineen on hoidettava ja pienesta ylimääräisestä, mitä nyt on tarjottu ei ensimmäisenä tingitä -ei musiikkiopistoista, eskarilaisten kuljetuksista, ei iltapäiväkerhoista ja muusta kuten hallinnollisesta löysyydestä muissa hallintokunnissa on sitten tingittävä tasapainoon pyrittäessä, jos muuten menee tiukille.

 

Näillä näkökulmilla toivotan kohtuullista perehtymistä talousasioihin ja terminologiaan jokaiselle luottamushenkilölle, joka tänä vuonna esittää suuria investointeja. Taseen ylijäämä ei ole mikään säästöpossu, sillä ei makseta edes puiston penkkiä. Sellainen puhe on silkkaa vastuutonta höpötystä, jolla kekseliäs valtuusto saattaa kunnan pian Riihimäen tai Karkkilan kaltaiseen jamaan – ja sen jälkeen meillä ei pala valot sillä urheilukentälläkään.

Uuteen kauteen kissat pöydällä

Tänään alkoi syyskausi kunnanhallituksen kokouksen merkeissä. Ensin on pakko huomioida päiväkirjamerkintäni vuoden takaisesta, jolloin mietin, että mahdoton rasti tämä savotta. Tänään sain merkitä valovuoden edistymistä, keskustelukulttuuri on saavutettu ja vaikka asioista ollaan eri mieltä, milloin kenenkäkin kanssa oma ryhmä mukaanlukien, niistä voidaan keskustella ja äänestää ilman, että sitä yritettäisiin estää, dissata tai saataisiin mitään henkilökohtaisuushepuleita asioiden kysymisestä tai kyseenalaistamisesta saati eri mieltä olemisesta. Kiitos myös uudelle kunnanjohtajallemme, jolla näkyy pytty pysyvän viileänä tilanteessa kuin tilanteessa!

Kunnanhallituksen jäsenenä täytyy tietysti muistaa aina virkavastuunsa ja se, miten se tässä roolissa on ihan toisenlainen mahdollisine seuraamuksineen kuin valtuutetun roolissa olisi. Kun sattumalta julkisen talouden ja erityisesti kuntatalouden valvonta ja siihen liittyvä oikeudellinen sääntely on akateemista erityisalaani, tuntosarveni ovat ojossa kenties keskimääräistä herkemmin ja ensisijaisesti olen pyrkinyt saamaan kysymyksiini asianmukaiset vastaukset ja selvitykset epävirallisia teitä turhan hässäkän välttämiseksi -se ei ole tavoitteeni, vaan asiain hoituminen. Aina vaan se ei onnistu syystä tai toisesta, ja hätäisempänä hämäläisenä oletan saavani faktaperusteiset, asialliset vastaukset kysymyksiini jossain säädyllisessä ajassa. Jos ei epävirallisia teitä onnistu, sitten mennään virallisia teitä -sellainen vaihtoehto, että väsyisin epämääräisiin selityksiin, ei ole vaihtoehto.

Silloin kun ei muita teitä saa vastauksia kysymyksiinsä, ja äänestäjien välittämiin kysymyksiin, ne on sitten pakko esittää tavalla, johon on aivan pakko myös vastata. Tänään tuli tehtyä niin vähäisemmissä kysymyksen aiheissa, kun epäviralliset tiet eivät vastauksia ole tuottaneet, enkä aio jankuttaa ja tivata toista vuotta samaa levyä jankaten. Realistina ymmärrän, että monikin asia, vaikka useasta lähteestäkin kuultuna, on subjektiivinen näkemys, mutta kyllä niihinkin vastaus pitää saada, kun julkisesta toiminnasta on kyse. Uskon, että jokainen esittämäni kysymys osoittautuu dokumenttien perusteella aivan asiallisesti hoidetuksi, kyse on ehkä siitä, ettei ole totuttu avoimeen tapaan vastata perustellusti kun kysytään.

Tässä poliitikon hommassa joutuu harva se päivä myös miettimään, kenen luottamusta minun pitikään nauttia. Kun enimmän aikaa asioista keskustelee muiden poliitikkojen ja viranhaltijoiden kanssa, voi hiipiä mieleen, että pitäisi olla heidän joukossaan “hyvä jätkä”. Se on inhimillistä, ja ymmärrettävää -mutta peiliin katsoessa tietää, että luottamus on äänestäjiltä saatu, eikä siinä arkisesti ympärillä olevien tykkäämiset ja tykkäämättä jättämiset ole oleellisia. Oleellista on arvomaailmansa kautta tehdä ratkaisunsa kuten oikeaksi tuntee, ja toimia sen mukaan vaikka lunta tupaan joskus tulisikin. Minun arvomaailmassani se on oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus -edunvalvojasi valtuustossa, taisin luvata. Luottamus pitää ansaita, kunkin valitsijoiltaan ja aina uudestaan. Ylimielisyyteen ei tässä hommassa ole varaa.

Syksy on siis alkanut, ja hyvässä hengessä. Paljon on saatu aikaan, jopa kaikki se, minkä oletin ottavan neljä vuotta ja nyt ehtii jo kaikkeen siihen, mikä tulipalojen sammuttelun lomassa jäi vähemmälle. Vahvaa tahtoa on havaittavissa ja perusvire on viedä asioita eteen ja ylöspäin yli puoluerajojen, ja ilma on puhdistunut huomattavasti vuoden takaisesta ja puhdistunee jatkossakin kun oikeista asioista voi oikeasti puhua -en voi ketään sen osalta moittia, eri mieltä asioista oleminenhan kuuluu oleellisesti politiikkaan -miksi muuten kannattaisi vaaleja järjestääkään?

Terve tämän vuosituhannen avoin keskustelukulttuuri on jotain, mistä en vuosi sitten olisi uskaltanut edes unelmoida. Toivon jokaiselle rohkeutta seisoa visusti arvomaailmansa takana ja tehdä päätöksensä sen pohjalta minkä oikeaksi arvojensa pohjalta näkee. Kun päätöksenteko pohjautuu arvoihin -etujen tavoittelun, koketeeraamisen ja oman egon pönkityksen sijasta- voin aina aidosti kunnioittaa kollegaa, oli arvopohja vaikka kuinka erilainen kuin omani. Arvoista ponnistaen ollaan oman egon sijasta aina kuitenkin asian ja arvojen äärellä, ja sille voi aina hattua nostaa -yli puoluerajojen ja näkemyserojen!

 

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan

Otsikko on varmasti jokaisen keskustalaisen todeksi tietämä ja tuntema. Maasta ei voi vain ottaa, pitää kunnioittaa luontoa, maata ja eläintä vaikka tietää että irtoaisihan siitä, mutta ei olisi sellaisessa järjen häivää. Jumalatonta olisi olla kunnioittamatta luontoa, maata ja eläintä – ja historia opettaa moisen kekkuloinnin aina koituvan tuomioksi, vaikka hetkenhän sitä ahneudellakin porskuttaa. Sitä saa mitä vahvistaa sanoo tälläinen vanha koiran kouluttaja.

Onneksi asumme vapaassa maassa. Täällä ei itänaapurin tavoin joudu vankilaan, vaikka asioista sanoisi mitä ja toimintatavoista laukoisi mitä… silti suomalaiset järjestötoiminnan ja vaikka kuntapolitiikan saralla alentuvat kunnioittamaan jotain muka paremmin tietäviä valkotakkisia, olkoot milloin poliitikkoja, milloin virkamiehiä. Muistuttaisin, että asioista sopii laukoa eikä tämä ole Venäjä, eli johtajan kanssa erimielisyys ei johda vankilaan. Ihmisarvoa ja lakia kunnioittamat löyhötykset, mitä viime vuosina on liikaakin nähty ja kuultu, eivät paini tässä kategoriassa vaan jossain kellarin puolella. Mutta asiasta saa ja pitää sanoa, ja sanoessaan tietää että sanoja leimataan negatiiviseksi ja riitelijäksi ja mitä näitä tämän ajan alistuskeinoja onkin.

Ja asiaan alustuksen jälkeen, Harkimo ilmoitti tänään eroavansa puolueestaan perusteilla, jotka kuka hyvänsä näkee ihan kunnallistasolla saakka. Iltalehden mukaan “Harkimo toisti torstain tiedotustilaisuudessa jo aikaisemmin julki tuomansa moitteet, että hän on pettynyt kokoomuksen politiikkaan, tapaan tehdä politiikka ja myös puolueen johtamistapaan. Harkimon mielestä puolueen kansanedustajilla ei ole vaikutusvaltaa, koska puoluejohto ja viime kädessä puheenjohtaja Orpo päättää kaikesta”

 

Kunta- ja maakuntapoliitikon roolista katsottuna ei yhtään hämmästytä, tätä se on ympäri maan. Kuntapolitiikasta eduskuntaryhmään näyttää siltä, että kunkin tason johtajan päätösten ja näkemysten mukaan mennään. Ymmärrän hyvin Harkimon ärsyynnystä, siltä se on näyttänytkin ja pitkään tavallisen kansalaisen silmin.

Keskustassa ei onneksi vastaavaa menoa ole -ja jos hallituskumppanin mallista joskus siellä jos täällä onkin joskus intouduttu matkimaan systeemiä, jossa johtajan määräämien näkemysten perässä hypitään vaikka tasajalkaa peräkanaa kaivoon, niin  kepussa moisiin yritelmiinkin vastataan sakin voimalla -jos ei heti niin viipeellä ja lujaa, kun ehditään huomata asian laita. Kepusta nousevat isännät kokouksiin ja lyövät nyrkin pöytään, jotta ei kukaan kuvittele olevansa toista suurempi herra saati sitten korkeammalla. Siksi Keskustassa on Paavoja, mutta ei sentäs mitään harkimoita.

Katto korkealla ja seinät leveällä ja vain omien silmieni mukaan jos jonkin moista hiipparia, mutta kukaan meistä ei ole toistaan ylempi eikä määrää mitä muiden pitää ajatella. Mukavaa tai ei, mutta kekkulointipyrkimykset palautetaan oitis ja se jos mikä elää väkevänä -herrat haukutaan aina 😀 Ja juuri siksi minä olen keskustalainen, eipä minun kaltaisiani muualla siedettäisikään, kävisi harkimot 😀 ja me kaikesta huolimatta kestämme helposti Paavonkin. Koska meillä kepussa on keskenämme aina enemmän yhteistä kuin eroavuutta. Olemme enemmän samaa mieltä isoista arvoista ja asioista, ja silloin kärsii luottamuksen vaarantumatta olla joistain eri mieltä ja vieläpä kinata. Ja kun on kinat ja keskustelut käyty, niin yhdenmukaisen linjan ei pitäisi ketään yllättää itse asiasta, vaikka matkalla onkin ehkä jotain vänkää ollut. Niin sen pitääkin olla, kun kaikkia halutaan kuunnella.

Toivotan Hjallikselle onnea ja kiitän rohkeudesta, tiedän ettei tuosta sakista totuuksia lauota, jos ei ole varaa. Onneksi oman tiensä kulkijoilla on aina varaa sanoa mitä ajattelevat, ja sen varan voi ainakin kepulaisittain määrittää ihan itse!

 

Jään aitioon seuraamaan ja kiitän intuitiotani. Tunnen paljon ja monia suuresti arvostamiani vanhan ajan sivistysporvareita, mutta ei näy silmiini sellainen arvomaailma nykymaailmassa enää. Kepustakin välillä huolissaan, muistetaan nyt kuitenkin alkiolainen sivistysliike, edistys ja köyhän asia -en itse välittäisi kuunaan joutua Harkimon tilanteeseen. Mutta saman tekisin jos joutuisin, usko loppuisi, aivan varmasti.

 

 

Asiain hoitoa vai politikointia?

Edellisessä blogissani kehuin poliittisten ryhmien yhteistyötä, joka on jo puolisen vuotta ollut oikeata ja aitoa -tänään viimeksi, kun mietimme kahden suuren ryhmän kesken, mitä mieltä olemme seutukunnan kasvukäytävästä ja mitä Loppi tekisi seuraavat viisi vuotta.

Viime päivinä somessa on syytelty puoluepolitikoinnista kuntapolitiikassa. Harmillista on se, että syytöksiä esittävät sen ainoaan puolueen edustajat, jotka eivät suostu pyytämälläkään mihinkään yhteistyöhön tai keskusteluun toisin kuin kaikki muut. Yhteistyö ja yhdessä tekeminen kun on sellaista, että keskustellaan niin pitkään, että keskustellaan samoista asioista samoin termein, ja sitten tullaan puolin ja toisin vastaan. Se nyt ei edes Lopella enää toimi se sanelu itkupotkuraivareineen, koska ei enää mene läpi eikä kukaan enää jaksa. Sen voi toki yrittää selittää yhteistyökyvyttömyydeksi ja puoluepolitikoinniksi, mutta kun jo pöytäkirjoista näkee äänestyksistä että tasan yksi ryhmä kaikkia muita vastaan ja vielä kovaa huutaa yhteistyökyvyttömyydestä, niin kyllä mää ole ko klapil päähän lyöty… kuka mahtaa olla yhteistyökyvytön? Ne kaikki muut yhteistyössä vaiko se, joka ei kykene alas vajoamatta ja keinoja kaihtamatta sietämään enemmistön päätöksiä?

 

Se, että esitetään asioita, ja jos ne eivät ole äänestyksen jälkeen vähemmistön mielen mukaisia aloitetaan massiivinen mustamaalaus- tai parjauskampanja ei vastaa ainakaan minun eikä suomen kielen sanakirjan tulkintaa yhteistyöstä. Sen voi toki sitten maalata puoluepolitikoinniksi silloinkin, kun kaikki muut pitävät tiivistä keskustelua yllä. Itsekin viikoittain keskustelen kunnan asioista puhelimitse liki kaikkien puolueiden edustajien kanssa, mutta ei ketään voi pakottaa vastaan tulemaan ja neuvottelemaan -sille ei voi mitään sitten. Jotenkin minua harmittaa ne tosi fiksut tyypit, jotka eivät… no puhelin ja yhteys on tietysti ja isosti auki, jos tulee aavistus että vika ei ehkä olekaan muissa aina.

Valtuustossa näytti jatkuvan linja, jossa esitetään joko jo päätettyjä asioita, tai asioita joista ao. tahot olisivat voineet koko valmistelun ajan esittää ne kommentit ja aloitteet mitä tänään -itse olen hallintosääntöä valmistelleen poliittisen ohjausryhmän puheenjohtajana todella iloinen, että saamme sen takaisin valmisteluun, koska hallintosäännöllä piti olla kiire henkilöstön työntekomahdollisuuksien vuoksi  eikä ohjaus ollut läheskään mitä tahdoin vaan lähinnä henkilöstön haluamaa, mutta näpäyttely näytti nyt olevan tärkeämpi seikka -hauskaa sikäli kun puoluepolitiikasta tässä some vaahdonnut…

Minä olen iloinen kun saan sen hallintosäännön takaisin hoiviini, sillä poliittiseen ohjaukseen olisi ollut enempikin sanomista mutta henkilöstöhallinto ja sen kiire työn sujuvuuden takia ajoi omien intressieni ohi ryhmän ohjaamisen kanssa -laillisuuteen jätin jo aikaa sitten kantaa ottamasta, kun minulle ei siitä palkkaa makseta ja meillä on niihin asioihin virkakunta käytössä, mutta pitää oikein kiittää Kokoomusta, koska ajanpuutteen vuoksi parin viikon ja yhden käden sormilla laskettavien tuntien poliittisen ohjauksen jälkeen jäi paljonkin korjattavaa jos minulta kysytään ja tämän vuoksi näemmä kysytään! Kiitos siitä! Jatkan mielelläni, päästään oikein asioihin nyt kun tuli aikalisä!

Ja se halli… no siinäkään mitään puoluepolitiikkaa ole, mutta somessa hyvää keskustelua siitä, onko keskitys kirkonkylälle koko kunnan edun mukaista vai pitäisikö strategiassa suunnata uudelleen, kun aiempi linja ei ole tuottanut tulosta ainakaan Ylen julkaiseman mukaan. Minä en aja Läykän, vaan kaikkien taajamien ja maaseutualueiden ja -kuntien asiaa. Näen niin, että Lopen etu on pitää Läyliäinen ja Kormu-Launonen elinvoimaisena ja niihin panostaa, ihan tilastollisista syistä -kunnan etu on, että olemme elin- ja vetovoimainen ja jos vanha kirkonkylälle keskittäminen ei ole tuottanut tulosta, niin syytä on vaihtaa suuntaa koko kunnan vuoksi. Maakuntavaaliehdokkaana sama homma, en näe että Hämeenlinnaan keskittäminen olisi ikinä Kanta-Hämeen etu, korkeintaan Hämeenlinnan, ja siksi kannatin sairaala-asiassakin sairaanhoitopiirin valtuutettuna  Riihimäen muutosesitystä.

Se ei ole kenenkään poliittisen ryhmän kiusaamista se, että politiikassa on isoja juttuja ja jakoja siitä mitä mieltä ollaan. Ei voi olla keskittämisen ja hajauttamisen kannalla yhtä aikaa, paitsi jos pitää äänestäjiä idiootteina. Minä olen sitä mieltä, että taajamiin panostus ja elinvoiman ylläpito Läykässä ja Kormu-Launosissa on Lopen kunnan kokonaisedun kannalta järkevää, jos katsotaan tilastoja verokertymistä, väestöstä ja elinvoimasta. Samalla tapaa tulevan maakunnan kannalta en usko keskittämiseen kaupunkeihin -Kanta-Häme pärjää vain panostamalla myös maaseutualueisiin ja maalaiskuntiin, keskittämällä Hämeenlinnaan ja ja muihin stadilaisen lähiön kokoisiin “kaupunkeihin” se on soronjoo… Loppi pärjää kun kylät ja taajamat voi hyvin, on palveluita ja vetää, kuten Kanta-hämekin. Käsi sitten pystyyn kelle tulee yllätyksenä, että kepulainen on aluepolitiikan kannattaja 😀 Pidetään kunnan kaikki osat elinkelpoisina ja maakunnan osat myös – se ei ole riita, se on poliittinen näkemys. Sekin pitää uskaltaa ääneen sanoa, eikä olla mukamas molempien takana -koko kunnan tai koko maakunnan etua on helppo huudella, mutta kertoisivatpa senkin, mitä se tarkoittaa? Että palvelut keskuksiin ja muille ei mitään, vaiko valinta että pidetään nurkat asuttuina? Kaikille kaikkea kivaa yhteistyössä on hiton helppo sanoa, toetutus onkin toinen laita -muistelkaa vaikka kuntaliitosäänestystä jos ei muuten muistu :p

 

 

Tiineysajassakin saadaan aikaan!

Blogini on varsin laiminlyöty, asiain hoitaminen vie ajat oli sitten kyse työstä, kunnan tai sairaanhoitopiirin asioista, mutta tällä kertaa keskityn muutamaan hienoon juttuun tuosta tiineysajasta ja tulevaisuudesta, koska siksihän tätä politiikkaa tehdään -paremman tulevaisuuden vuoksi!

Lopella menee lujaa, ja lujaa hyvään suuntaan. Uusi valtuustokausi ja sen “tiineysaika” on nyt kestänyt tiineysajan ja pikkuisen yli, mikä olisi hieholle perin tavallista. Siinä ajassa on saatu aikaan paljon, jopa niin paljon, että Lopen Keskustan täytyy jo suunnitellla kunnianhimoisempia tavoitteita lopuille rapiat kolmelle vuodelle. Erinomaisen positiivista on ollut lähes kaikki puoluerajat ylittävä keskustelukulttuuri ja yhteistyö! Vielä kun se saataisiin valtuustotyöskentelyyn asti asiantuntijaluentojen ja iltakoulujen muodossa, mutta siihen ei vielä ole päästy -Lopella on ihanteena mahdollisimman lyhyt ja nopea kokous kumileimatyyliin, aivan kuin Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin valtuustossakin olen huomannut olevan asian laita… onneksi se on jo muualta kumottu moinen patriarkaalinen meno tässä kunnassa, joten ehkä kohta myös valtuusto pääsee oikeasti työskentelemään nykyajan tapaan ja pois 80-luvun tyylistä!

Vaikka entinen kunnanjohtajamme mennessään haukkui uuden poliittisen johtamisen sinne ja syvälle, tulokset puhuvat puolestaan. Talous oli 1,2 miljoonaa ylijäämäinen  ja kunnan henkilöstöpolitiikkaan on palannut rauha. valtuuston enemmistön valitsemat uudet, muualta tulleet ja korkeasti koulutetut ja kokeneet virkamiehet ovat osoittautuneet päteviksi, napakoiksi ja aikaansaaviksi. Itse olen talouden ja sivistystoimen suhteen levollinen, pätevät naiset hoitavat asiat kuten oikeudenmukaisuus ja laki vaativat, eikä minun enää tarvitse niille sektoreille sekaantua palkattoman reviisorin roolissa -hyvä niin, koska palkkatyöni haasteet ovat sangen valtavat. Luottamukseni uuteen taloussuunnittelijaan/talouspäällikköön ja sivistysjohtajaan on järkkymätön, ja tuen heitä 100%:sti. He ovat paikkansa silmissäni jo ansainneet, kiitos hyvästä työstä Marita ja Pia!

Uusi valtuusto ja kunnanhallitus on muutenkin laittanut tuulemaan. Loppi-lisä, rakennusjärjestyksen päivitys, Läyliäisten nuorisotila kunnan ylläpitämänä koulun tiloissa ja esittämäni lisäresurssi uuden nuoriso-ohjaajan toimen suhteen ovat jo täytännössä. Jorma Kilpiäinen (kesk) ja Joni Lähde (sdp) pitivät huolen kunnan talouden kestävästä kehityksestä ja kunnollisesti suunnitellusta ja rakennetusta liikuntahallista, ja sellainenkin Lopelle rakentuu, talouden kestävyyden vaarantumatta. Aiemman valtuuston päätös kunnan ruokahuollon ulkoistamisestakin on laitettu nurin, ja soppa keitetään jatkossakin Lopella -jos kirkonkylä siihen tarvitsee keittiön, sellainen tehdään, mutta edesvastuutonta olisi ostaa ruoka muualta, kun juuri on satsattu Läyliäisten ja Launosten uusiin valmistuskeittiöihin. Joku tolkku täytyy olla veronmaksajien rahojen käytössä, ja toinen aspekti on tietysti se, haluaisimmeko muka syöttää koululaisillemme antibiootein kyllästettyä brassilihaa bulkkituotannosta? Emme missään tapauksessa. Maalaiskunta ruoantuottajineen ei taatusti sellaista halua, eikä tee, eikä tule tekemään! Kunnan ruokapalvelu pysyy kunnan tuottamana, ja on sitä paitsi niin edullista, ettei kuljetettuna muualta saataisi halvemmalla, sanoi entinen kunnanjohtaja mitä vain. Tekmeä emme tänne tarvitse, emmekä halua -ja juurihan sekin konkurssikypsä kioski myydään Hämeenlinnasta Palmialle, josta omaan kokemusta ,enkä mitään suositeltavaa…

Huomenna aloittaa uusi kunnanjohtajamme Mikko Salmela virassaan, ja olen erinomaisen iloinen hänen valinnastaan. Mikolla on enemmän koulutusta ja kokemusta juridiikasta ja johtamisesta kuin edellisellä kunnanjohtajalla, jolla ei muuta johtamiskokemusta ollut kuin Lopelta hankittu. Nyt saamme koulutetun tosiammattilaisen, jolla on näyttöjä yli 10 vuoden ajalta kuntajohtamisesta asianmukaisen koulutuksen lisäksi, eikä niin mitään poliittista kytköstä Lopelle tai Hämeeseen -kuten ei aiemmin mainitsemillani johtavilla viranhaltijoillakaan. Ikävää oli erinäiset pyrkimykset mustamaalata uusi kunnanjohtajamme ja ne jäljet ovat toki jo johdattaneet sylttytehtaaseen, jossa harmitusta aiheuttaa vaikutusvallan katoaminen ilman oman puolueen ehdokasta. Salmela kuitenkin kesti ryöpytyksen kuin mies, ja taatusti täydentää pätevien tiimiä Lopen eduksi! Meille muille lienee tärkeintä Lopen etuja ajava ja asiat oikein ja lainmukaisesti hoitava kunnanjohtaja, joka ei pelaa yhdenkään puolueen tai sen yksittäisen poliitikon piikkiin tai pillin mukaan. Täysi tuki myös Mikolle, hyvin menee samoilla oikeudenmukaisuuden ja lainmukaisuuden spekseillä kuin aiemmin kehuin ja kuntalaiset kiittävät – poliitikoista ei niin ole väliäkään, jos laki ja oikeus ei kiinnosta niin on syytäkin sitten vaihtaa…

Lopella on siis hyvä pöhinä nyt, ja paljon nopeammin kuin ikinä olisin uskaltanut odottaa! On pätevät, kokeneet ja koulutetut viranhaltijat johdossa, talous kunnossa ja suunta sellainen kuin ehdokkaaksi lähtiessäni toivoin neljässä vuodessa tapahtuvan. Nyt on monta asiaa jo korjattu ja paraikaa korjataan loppujakin, ja open veronmaksaja nousee keskiöön. Markkinointi ja myynti on ollut kestosuosikki ja kunnanvaltuuston ja -hallituksen vaatimuksien ansiosta toiminta onkin saanut hieman terävyyttä ja ensimmäinen kauppa kuuluisasta Silmänkannosta syntynyt. Nyt paljon onnea niin yritystalon kuin tontin ostaneile yrittäjille, koska Loppi menee lujaa ja nousee -muualla lakkautetaan nuorisotiloja, kuntalisiä ja kasvatetaan ryhmäkokoja, mutta Loppi toimii täysin toisin päin. Minä luotan siihen, että rohkeus ja uudistushalu koituvat kunnan menestykseksi, joten lisää kaasua ja kohtahan voidaan vaihtaa vaihde neloselle 😉 Maailma, ja kunta, muuttuu kun muutetaan!

Peliä ja pelinappuloita

Aamupostin päätoimittaja Laura Ääri kirjoitti erinomaisesti tämän päivän lehdessä vallanpitäjistä ja kansan oikeudesta tietää, viitaten Lopella ja jo valtakunnallisestikin uutisoituun, vastavalitun kunnanjohtajan tapaukseen. Ääri on aivan oikeassa, että medialla on oikeus julkaista tämänkaltaisia uutisia vallanpitäjistä, niin virkamiehistä kuin poliittisista johtajista, sillä se on median tehtävä.

Päätoimittaja Ääri havaitsi kirjoituksessaan seikan, joka oli journalistilta terävä havainto. Samanlainen episodi kuin Lopen kunnanjohtajan valinnassa nyt, nähtiin naapurikunnassa Hausjärvellä sen nykyistä kunnanjohtajaa valittaessa. Naapurikunnat Loppi ja Hausjärvihän ovat kuin sisaruksia keskenään -lähes samanlaiset poliittiset voimasuhteet, samankokoiset maalaiskunnat, samankaltaiset taloudet.

Päätoimittaja kirjoittaa, että “Hausjärven kunnanjohtaja oli samanlaisessa liemessä tullessaan kuntaan” ja siitä, kuinka kunnanjohtajan rahasotkut tulivat “esiin kiusallisen myöhään.” Lopella tuomio tuli valtuutettujen tietoon valintapäivänä, vaikka ei enemmistön kantaan ansioituneimmasta viranhaltijasta vaikuttanutkaan, aivan kuten Hausjärvelläkin. Samankaltaisuus on mielenkiintoinen, kun ottaa huomioon, että sama poliittinen ryhmä ajoi virkavaalissa hävinnyttä ehdokasta kunnanjohtajaksi enemmistön kallistuessa ansioituneimman taakse.

Miten sattuikin, että tällaista epämiellyttävää taustasta sitten “tuli ilmi”. Miten sattuikin, että tuo epäilemättä ikävään valoon uuden kunnanjohtajan saattava asia saatettiin julkisuuteen, kun enemmistö ei taipunut tälläkään konstilla äänestyksessä hävinneiden ehdokkaiden ja saman poliittisen ryhmän tahdon taakse, niin Lopella kuin Hausjärvellä? Varmasti silkkaa sattumaa.

Asia velloo aikansa ja joitain kapuloita varmasti laitetaan vielä rattaisiin, mikäli Hausjärven malli paikkansa pitää tästä eteenpäinkin. Epäilemättä uusi kunnanjohtaja pian aloitettuaan ansaitsee paikkansa ja on yhtä hyvä ja naapureiden kadehtima kuin Hausjärven erinomainen, paskamyrskystä selvinnyt kunnanjohtaja on. Epäilemättä hänkään ei saa työtään täysin ilman kuopan kaivamista tehdä, vaikka enemmistön poliittinen tuki ei toki viranhoitoa kohtuuttomasti vaikeuta. “Pulinat pois” on helppo sanoa, mutta ei sen eläminen todeksi aivan kaikilta onnistu.

 

 

 

Suunta on käännetty, katse eteen ja ylöspäin!

Viikko sitten maanantaina valtuusto kokoontui päättämään vuoden 2018 talousarviosta ja päivitetystä strategiasta. Aina sanotaan, ettei äänestäminen kannata. Tohdin olla eri mieltä, sillä uusiutunut valtuusto näkyy niin strategiassa kuin 2018 talousarviossa. Vaikka median otsikoihin päätyvät pääosin valtuustossa äänestyksiin nousevat asiat, on hyvä muistaa että nuijan kopautuksella hyväksytyssä talousarvio-osassa on paljon sellaista, jota on syyskuusta alkaen keskusteltu, neuvoteltu, väännetty ja äänestetty niin lautakunnissa kuin kunnanhallituksessakin, vaikka ne eivät aina otsikoihin päädykään. Palaan tässä tärkeimpiin uudistuksiin ja oman valtuustoryhmäni tavoitteisiin, joista yllättävän moni asia saatiinkin kuntoon heti ensimmäisen puolivuotiskauden aikana. Linkeistä kiinnostuneet voivat käydä tarkastamassa, miten kukin luottamushenkilö äänestyskäyttäytymisellään ja esityksillään vastaa vaalilupauksiinsa ja julkisuudessa väittämäänsä.

Itselleni hienoin saavutus oli toisen nuoriso-ohjaajan toimen perustaminen nuorisotoimeen. Asian valmistelu aloitettiin sivistyslautakunnassa syyskuussa 2017, jolloin Leila Ahlqvist esitti minun kannattamanani kahta nuoriso-ohjaajan toimea, toista JOPO-opetukseen koululle ja toista nuorisotoimeen. Valitettavasti asia kaatui vastaesitykseen, jossa kannatettiin ainoastaan JOPO-ohjaajan pestiä (38§ http://loppi.fi/sivistyslautakunnan-poytakirja-27-9-2017/) . Sivistyslautakunnassa  tehtiin Sami Liljan aloite samasta asiasta toisen kerran syksyllä, tuolloinkaan ei onnistunut eikä edes viimeisessä kunnanhallituksen talousarviokäsittelyssä, jossa härkäpäisesti jatkoin asian esillä pitämistä. Hieman yllätyksekseni valtuuston äänestyksessä nuoriso-ohjaajan toimi kuitenkin meni viimein läpi, ja oli ihan pakko hieman takarivissä tuulettaa, oli se sitten sopivaa tai ei. Tarve on ilmeinen, sillä nuorisotyön resurssin ja ennaltaehkäisevän nuorisotyön pitäisi tapahtua ennalta, ei vasta jälkihoitona erilaisissa kalliissa työpajoissa. Toimi on kohdennettu aliresurssoiduille Läyliäisten, Launosten ja kylien nuorisotyön vahvistamiselle. Tämä panostus maksaa itsensä äkkiä takaisin kun huomiodaan, että yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoonan verran.

 

Valtuustossa hyväksyttiin investointeihin myös kyläkoulujen piha-alueiden parantaminen. Tämä Satu Myllykosken esittämä panostus kyläkouluihin päätyi sivistyslautakunnan talousarvioehdotukseen tuossa samaisessa aiemmin mainitsemassani kokouksessa, eikä sekään ilman vastustusta eli äänestyksiä toteutunut. Ilokseni kunnanhallituksessa esitettiin kaikkien rakentamista saman tien, mikä toki oli ilahduttavaa aiempien äänestyksien jälkeen eikä sitä kenelläkään ollut syytä vastustaa, onhan kokonaistaloudellisesti järkevämpää kilpailuttaa neljä hankintaa kerralla, kuin joka vuosi yksi.

 

Merkittävä ja yllättävän vähälle huomiolle jäänyt päätös oli investointi kirkonkylän koulun keittiön remontoimisesta valmistuskeittiöksi. Keskustalaisille on ollut tärkeää pitää kunnan ruokahuolto kunnan omana toimintana, ja se vaatii soteuudistuksen tullen vielä valmistuskeittiön kirkonkylälle. Tällä päätöksellä voidaan katsoa haudatuksi suunnitelmat ruokahuollon ostamisesta muualta. Soppa keitetään jatkossakin Lopella!

 

Omien vaaliteemojeni ja kunnan elinvoiman kannalta hieno kirjaus strategiassa on vapaa-ajan asuntojen pääsääntöinen hyväksyminen ympärivuotisiksi, joten nyt kaikki halukkaat mökkiläiset, tervetuloa loppilaisiksi! Tämä tarkoittaa, että pääsääntöisesti eli mikäli jokin laista löytyvä pakottava syy ei estä, käyttötarkoituksen muutos kunnassa hyväksytään. Kunnanhallituksen käsittelyssä aloitteestani kirjattiin sitova tavoite, joka edellyttää rakennusjärjestyksen päivittämistä vastaamaan normin purkua ja helpottamaan rakentamista ja käyttötarkoitusten muutoksia, ja se hyväksyttiin yksimielisesti niin kunnanhallituksessa kuin valtuustossakin. Selvä suunnanmuutos aiempaan verraten, ja positiivinen sellainen!

 

Suurin vääntö käytiin liikuntahallin rakentamisesta. Hieman yllättäen kunnanhallituksessa esitettiin 1,5 miljoonan kevythallin rakentamista. Ennen valtuuston kokousta Jorma Kilpiäinen, joka asiaa on monen muun kanssa pitkin kesää ja syksyä valmistellut ja tutkinut, totesi ettei kyseisellä summalla saada kunnon hallia pohjatöineen, putkineen ja sähköineen. Valtionapukin täytyy hakea kerralla, joten ei ole taloudellisesti vastuullista tehdä alibudjetoitua halli-investointia, jonka ylityksiin ei sitten valtionapua enää voi saada. Kunnan talous edellyttää muutamaa matalien investointien vuotta raskaiden koulurakentamisinvestointien jälkeen velkamäärän kurissa pitämiseksi. Kilpiäinen tekikin Joni Lähteen kannattamana esityksen kunnollisesta ja realistisesta 3 miljoonan monitoimihallista vuosille 2020-2021, johon kokoomuksesta vastattiin korottamalla 1,5 miljoonan esitystä 3 miljoonaan, mutta jo vuosille 2019-2020. Tuon esityksen kaaduttua äänestyksessä vastakkain jäivät 1,5 miljoonan kevythalli 2019 ja Kilpiäisen esittämä monitoimihalli 2020-2021, joka voitti äänestyksessä äänin 21-6. Omasta ja keskustan valtuutettujen puolesta haluan kiittää kaikkia Kilpiäisen esityksen puolesta äänestäneitä valtuutettuja realismin tajusta ja vastuullisuudesta kunnan taloudenpidon suhteen. Mahdollinen kaavamuutos, kilpailutus, valtionapuhakemus ja harrastajien näkemysten huomioiminen kun vievät tovin aikaa väistämättä ja kunta todellakin tarvitsee muutaman vuoden tauon suuriin investointeihin, jotta aiempia investointivelkoja ehditään kuitata ja talous pysyy sellaisessa kunnossa, että voimme jatkossakin kehittää Loppea entistä paremmaksi ja monipuolisemmaksi asuinpaikaksi. (http://loppi.fi/valtuuston-poytakirja-11-12-2017/) Itse asia oli tällä kertaa rakentamisvuotta tärkeämpi, hämmästyttävää kyllä osa oli kuitenkin valmis torppaamaan kunnollisen monitoimihallin vain rakentamisvuoden takia. Miten kummassa vuosi 2019 voikin olla niin merkityksellinen, sen jätän lukijan oman oivalluksen varaan.

 

Kaikkinensa olen erittäin iloinen siitä, kuinka hyvässä yhteistyön hengessä vuosi 2017 päättyy. Positiivisella ja odottavalla mielellä suuntaan kohti vuotta 2018, jolloin virkamieskuntamme johtoryhmän osalta uusiutuu vahvasti. Pidän hyvänä sitä, että pieni kunta saa uutta näkemystä “isosta” maailmasta nyt, kun poliittinen johtokin on vahvasti uusiutunut. Muutokset eivät ole uhka vaan mahdollisuus, ja ensi vuosi on varmasti vielä parempi kuin tämä nyt lopuillaan oleva. Rauhallista joulun aikaa lukijoilleni ja kiitos kaikesta saamastani palautteesta blogin suhteen, se kannustaa jatkamaan kirjoittamista jatkossakin!